Surullisia asioita

Meidän piti taas aktivoitua blogin saralla ja muutama postauksen aihio oli jo luonnoksissa, mutta sitten tilanne muuttui. Harmin käytös oli hieman tavallisesta poikkeavaa ja epäilimme munuaisvaivoja. Valitettavasti Harmilla todettiinkin kasvaimia ja armeliain tapa auttaa rakasta kissaystäväämme oli päästää kissa ajasta ikuisuuteen. Ehkä Harmi ei ehtinyt kärsiä vielä kovin paljon kipuja ja ainakin ruoka ja uni maistui loppuun asti. Harmi ehti myös normaalikuntoisena käydä mökkireissulla haistelemassa kevään tuoksuja.

Harmia ja Paavoa haettaessa oli toki tiedossa, että molemmat ovat jo aikuisia kissoja ja tarkoitus olikin antaa hyvät "eläkepäivät" kissakaksikolle. Harmi saavutti 16-17 vuoden iän ja oli meidän ihana, persoonallinen kissa melkein 7 vuotta. Paavon kaverina Harmi on ollut heti Paavon pentuajan jälkeen, joten Paavo on nyt aika yksin.

Harmin päivät tulivat täyteen 10.6.2016.

 Taivaskissa

Olen avaruuksien kissa,
olen kissa ihmeellinen.
Olen unien, tähtien kissa,
tulin takaa pilvien.
Minä rakensin teille talon
jossa paljon rakastetaan.
Nyt takaisin lähden mutta palaan
uniinne toisinaan.

-Kaarina Helakisa

Ympyräasiaa

Väittävät, että kissoja kiinnostaa valloittaa erilaisia ympyröitä ja renkaita. Tarjosin Paavolle sohvalle pyöreää vaihtoehtoa, mutta kiinnostus oli pyöreät nolla.

Harmikin valitsi mieluummin nurkan kuin renkaan.

Yritin vielä lisätä ympyrän houkuttelevuutta tekemällä ympyrästä vähän enemmän Harmin kokoa vastaavan, mutta Harmista itse muodostettu kerä oli paljon parempi.

Kesäkuvia

Kesälomasta on jo pieni ikuisuus, mutta muistot ja muutama valokuva jäi...

 

Paavolle jäi kesälomasta myös konkreettinen muisto eli muutama kesägramma ja alkuvuoden laihdutusurakka pitääkin aloittaa uudestaan - onneksi muistimme kirjata ylös onnistuneen laihduttamisen aakkoset! 

Paavon ja Harmin entinen elämä

Paavo ja Harmi tulivat meille jo aikuisina kissoina ja välillä on mietityttänyt mitä kaikkea niiden elämään onkaan mahtunut tätä ennen.

Netin syövereistä löytyi sitten tällainen kuva nuorista ja komeista nyrkkeilijöistä. Hmm...

Kissat tasapainoilee

Latvian pääkaupungissa Riiassa sijaitsee kissatalo, jonka on suunnitellut arkkitehti Shefel vuonna 1909. Kerrotaan, että talon rakennuttaja suuttui siitä, ettei tullut hyväksytyksi Suureen kiltaan, jonka talo sijaitsi kadun toisella puolella ja asennutti talonsa katolle kaksi mustaa kissaa hännät pystyssä takapuolet kohti killan taloa. Myöhemmin kissat käännettiin paremmin päin, kun kauppias pääsi killan jäseneksi.

Meillä taas sijaitsee kissatalosta kotoisin oleva Paavo, joka nykyään taiteilee oman tolppansa nokassa vähintään yhtä sulavasti. Ja ei kyllä paljon välitä mihin suuntaan takapuoli osoittaa.

Vähän tähän tyyliin...

Kuva täältä

Maailman helpoin tapa laihtua

Paavolla ja Harmilla alkoi joulun jälkeen laihdutus ja havahduimme näkyviin tuloksiin jo huhti-toukokuussa. Laihdutuksen tavoite oli pienentää vatsaröllykkää ja indikaattorina käytimme silmiä, emme vaakaa tai muita mittavälineitä. Illan ruoka-annosta pienennettiin parikymmentä grammaa, mutta ruokavalioon kuuluu edelleen pienet makupalat ja satunnaiset annoskoon vaihtelut.  

Jaamme mullistavat laihdutusvinkit myös kaikille blogin lukijoille ja ihan ilmaiseksi! 

Laihdutusmetodimme oli "syö vähemmän kuin kulutat".

Onnistuneen laihduttamisen aakkoset

A. Päätä selkeä ja toteutettavissa oleva tavoite (esim. maharöllykän pienentäminen)

B. Valitse itsellesi ruokavastaava, joka tarjoilee sinulle ruoat. Näin sinun ei tarvitse taistella itsekurin kanssa ja kärsiä sortumisista. Voit purkaa kaiken kiukkusi ruokavastaavaan itsesi sijaan!

C. Laihdu pikkuhiljaa 

D. Ihaile tuloksia

E. Pidä annoskoot ja liikunnallinen aktiivisuutesi samana ja näin myös painosi pysyy samana

Bonuksena tulee se, että melkein kaikki ruoka alkaa maistua hyvältä (kun on ensin ilmoittanut ruokavalionsa kulmakivet ruokavastaavalle eli esim. broilerin sydän EI ole hyväksytyllä ruokalistalla!).

Ennen ja jälkeen- kuvat on valittu kuin pahimman humpuukilaihdutusvalmistemyyjän toimesta, joten niistä ei oikeasti näe mitä on tapahtunut!

Ennen 

 

 Jälkeen

 

 

 Paavon fiilismittari pitkin laihduttamista on ollut kuin Kamuissa.

Paavo ilmeisesti pelkää, että ruoka-annosten lievä pieneneminen johtaa lopulta siihen, että ruoka loppuu kokonaan ja siksi se nykyään koluaa entistä innokkaammin kaikki mahdolliset paikat, joista saattaa löytyä ruoan murunen.

Raejuuston loput; ennen ei maistunut, mutta nykyään maistuu!

Valurautapannu ei pysy öljyttynä kovin pitkään.

Nälkäkurjelle tyhjä makrillipurkki tiskialtaassa on mieluisa löytö!

Tyhjä kalakeittokattila kylmällä liedellä ja Paavo kyllä keksii keinot miten sen luokse ylettyy! 

Toisella levyllä ollut täysi kattila oli onneksi kansi päällä!

Paavon hellalla kävelyn takia pitää olla tarkkana ruoanlaiton yhteydessä, ettei Paavo pääse kuumille levyille ja toisaalta ruoat pitää aina suojata, jos ne jättää jäähtymään tai muuten näkyville...

Muita elämäntapamuutoksia Paavo ja Harmi eivät ole tehneet ja makoilu on edelleen suosituinta ajanvietettä.

 

Huumaavan hyviä herkkuja

Erään kauppareissuni jälkeen Paavoa alkoi kiinnostaa keittiössä kiipeily.

Syypäänä kiipeilyyn ja tonkimiseen oli huumaavan hyvät herkkupalat kissalle. Koska pussia ei kuitenkaan ollut tarkoitus syödä kerralla eikä ole ylipäätään kiva, että kissa tutkii kuiva-ainekaappia, siirsin pussin toiseen kaappiin.

Pussin siirtäminen toiseen kaappiin ei kuitenkaan poistanut varsinaista ongelmaa (minun kannalta).

 

Tämän jälkeen tajusin jo siirtää pussin toiseen huoneeseen yläkaappiin, mutta Paavo ei sitä uskonut vaan tonki vimmatusti keittiönkaappeja. Tilannetta rauhoittaakseni oli pakko laittaa keittiönovi hetkeksi kiinni.

Lopulta Paavo alistui surulliseen ja ankeaan kohtaloonsa eli se ei saa syödä herkkupaloja itse vaan ainoastaan tarjottuna. Nykyään Paavo tuleekin juoksujalkaa ja miukuen paikalle, jos olen oikean kaapin kohdalla ja kutsun sitä!

Harmistakin kyseiset kuivaherkut ovat maistuvia, mutta tällaiseen maniaan se ei ajautunut. Harmin erityisherkkua on nimittäin raksut.

Kevään merkit

Kevään etenemistä voi seurata vaikkapa peiposta (check!) ja leskenlehdistä (check!), mutta myös taljakissat ovat yksi relevantti ja varma mittari. Kun ikkunalaudalla tarkenee taas maata kylmän talven jälkeen ja aurinko paistaa lämpimästi, on selkeästi kevät! Taljakissoista voi päätellä, että kevät alkoi kunnolla parisen viikkoa sitten.

Taljakissoja melkein naurattaa kevään tulo.