Taljan tarina

Harmille yksi parhaista nukkumapaikoista oli iki-ihana huutonetistä ostettu vähän käytetty lampaantalja! 

Harmin ensimmäisessä meidän kodeista oli leveä ikkunalauta, jonka Harmi pian havaitsi hyväksi nukkumapaikaksi ja jolle ensin laitettiin vähän pehmikettä. Aluksi Harmi ei tykännyt, että Paavo tulee ikkunalaudalle, mutta jossain vaiheessa sillä ei enää ollut merkitystä.

Ikkunalaudalle laitettiin lisää vilttejä, että on vähän enemmän pehmikettä.

Ja sitten hankittiin lampaantalja eikä kilpavarustelua enää tarvittu!

Harmi testaa uutta taljaa tyytyväisenä.

Paavo aluksi karttoi taljaa eikä edes käväissyt sen päällä, joten sillä oli jonkin aikaa oma viltti taljan vieressä.

Kesti aika pitkään ennen kuin Paavo vihdoin uskaltautui taljalle makaamaan ja huomasi, ettei se niin kamalaa ollutkaan - päinvastoin! Harmi oli aluksi hieman kummissaan, mutta kun taljalle mahtuu kaksi kissaa niin ei siinä sitten sen enempää ihmeteltävää ollutkaan.

Eräänä hellekesänä sisällä oli jo aika kuuma, mutta kun laittoi tuulettimen pyörimään niin taljalla oli Harmilla ihan mukava olla...

Vuosien saatossa talja menetti loistoaan ja littaantui ellei sitä pöyhinyt. Toisaalta sen tuoksu lienee kissan kuonoon ihana, kun se on kyllästetty omilla hajuilla.

Tämä postaus alkaa ja päättyy samaan kuvaan: 

Harmi ja Harmin talja ♥

Paavon kuulumisia

Paavo on aika yksinäinen nykyään. Ja ihmekös tuo, jos on ensin yli kymmenen vuotta Harmin kaverina ja sitten yhtäkkiä yksin. Paavo on myös ilmeisesti vierotettu vähän liian pienenä (alkuaikojen käyttäytyminen indikoi vähän siihen suuntaan), joten Harmi oli sille paitsi tuki ja turva myös mentori kissamaailman käytöskulttuuriin ja muuhun.

Paavon seurankipeys ilmenee tarpeena istua sylissä koko ajan. Aiemminkin se kyllä oli kova sylikissa, mutta nykyään se tunkee syliin melkein aina kun joku istahtaa sohvalle ja yöksi hipsii samaan sänkyyn. Ennenkin se toki nukkui sängyssä, mutta hyvin usein myös omissa oloissaan jossakin toisaalla.  

Harmi aloitti sängyssä nukkumisen perinteen ihan ensimmäisinä öinään meidän luona. Aika usein Harmista sai seuraa myös, jos makasi sohvalla ja jos kukaan ei maannut niin sitten se käpertyi viereen nukkumaan.  

 

Toinen kissoille mieluinen perinne oli se, että aamulla ne kiskoivat toisen (allekirjoittanut) ihmisen ylös antamaan ruokaa ja sitten palasivat vatsa täynnä takaisin sänkyyn nukkumaan miesseurassa... 

Harmi pyöritti meidän arkista kelloa melko tehokkaasti. Aamuisin kissoilla oli jostain syystä tapana se, että Harmi odotteli jossakin sängyn lähellä ja Paavo juoksenteli meidän päällä ja yritti saada keittiöön. Harmi puuttui peliin vain silloin, jos Paavon toiminta ei tuottanut tulosta. 

Iltaruoan kärttäminen taas oli Harmin tehtävä ja melko tehokkaasti se aina kertoikin, että ruoka-aika lähestyy. Aluksi se tunki esimerkiksi läppärin päälle "ihan muuten vain" tai jos makasi sohvalla niin sitten suoraan päälle makaamaan. Sen jälkeen alkoi puskeminen ja jos ei vieläkään tapahtunut mitään niin kuului vaativaa maukumista ja Harmi saattoi tassulla vähän tönäistä tai puraista kädestä tai muuta mukavaa.

Harmin ilme, kun palvelu on kehnoa ja aivan liian hidasta.

Paavo iltaisin lähti aina ohjaamaan keittiöön, jos käveli edes vähän keittiön suuntaan, mutta muuten se antoi olla aika rauhassa, koska oli Harmin työvuoro. Tämä on johtanut siihen, että nykyään on jo muutaman kerran iltaruoka viivästynyt yli kello kymmenen, kun Paavo vain odottelee, että joku tajuaisi kellon olevan jo paljon ja laittaisi iltaruoan kuppiin!