Erään kauppareissuni jälkeen Paavoa alkoi kiinnostaa keittiössä kiipeily.
Syypäänä kiipeilyyn ja tonkimiseen oli huumaavan hyvät herkkupalat kissalle. Koska pussia ei kuitenkaan ollut tarkoitus syödä kerralla eikä ole ylipäätään kiva, että kissa tutkii kuiva-ainekaappia, siirsin pussin toiseen kaappiin.
Pussin siirtäminen toiseen kaappiin ei kuitenkaan poistanut varsinaista ongelmaa (minun kannalta).
Tämän jälkeen tajusin jo siirtää pussin toiseen huoneeseen yläkaappiin, mutta Paavo ei sitä uskonut vaan tonki vimmatusti keittiönkaappeja. Tilannetta rauhoittaakseni oli pakko laittaa keittiönovi hetkeksi kiinni.
Lopulta Paavo alistui surulliseen ja ankeaan kohtaloonsa eli se ei saa syödä herkkupaloja itse vaan ainoastaan tarjottuna. Nykyään Paavo tuleekin juoksujalkaa ja miukuen paikalle, jos olen oikean kaapin kohdalla ja kutsun sitä!
Harmistakin kyseiset kuivaherkut ovat maistuvia, mutta tällaiseen maniaan se ei ajautunut. Harmin erityisherkkua on nimittäin raksut.
.JPEG)
Tekstit
