Paavon iltapäiväunet olivat tänään erityisen makoisat ja se taisi unissaan saalistaa niin herkullisen hiiren, että kielikin unohtui suusta ulos unipaistia maiskutellessa.
Paavon ja Harmin sunnuntait ovat aika samanlaisia oli adventti tai ei. Kun vähintään toinen ihminen on saatu jalkeille ja aamiainen on tarjoiltu, on aika siirtyä uusiin asemiin.
Odottelen tässä ihmisen kyljessä kiinni, josko se jo heräisi!
No niin! Vihdoin!
Samaan aikaan toisaalla blogin lukijoillekin tuttu näky ja meille Harmin kanssa asuville sitäkin tutumpi.