Paavo on aika yksinäinen nykyään. Ja ihmekös tuo, jos on ensin yli kymmenen vuotta Harmin kaverina ja sitten yhtäkkiä yksin. Paavo on myös ilmeisesti vierotettu vähän liian pienenä (alkuaikojen käyttäytyminen indikoi vähän siihen suuntaan), joten Harmi oli sille paitsi tuki ja turva myös mentori kissamaailman käytöskulttuuriin ja muuhun.
Paavon seurankipeys ilmenee tarpeena istua sylissä koko ajan. Aiemminkin se kyllä oli kova sylikissa, mutta nykyään se tunkee syliin melkein aina kun joku istahtaa sohvalle ja yöksi hipsii samaan sänkyyn. Ennenkin se toki nukkui sängyssä, mutta hyvin usein myös omissa oloissaan jossakin toisaalla.
Harmi aloitti sängyssä nukkumisen perinteen ihan ensimmäisinä öinään meidän luona. Aika usein Harmista sai seuraa myös, jos makasi sohvalla ja jos kukaan ei maannut niin sitten se käpertyi viereen nukkumaan.
Toinen kissoille mieluinen perinne oli se, että aamulla ne kiskoivat toisen (allekirjoittanut) ihmisen ylös antamaan ruokaa ja sitten palasivat vatsa täynnä takaisin sänkyyn nukkumaan miesseurassa...
Harmi pyöritti meidän arkista kelloa melko tehokkaasti. Aamuisin kissoilla oli jostain syystä tapana se, että Harmi odotteli jossakin sängyn lähellä ja Paavo juoksenteli meidän päällä ja yritti saada keittiöön. Harmi puuttui peliin vain silloin, jos Paavon toiminta ei tuottanut tulosta.
Iltaruoan kärttäminen taas oli Harmin tehtävä ja melko tehokkaasti se aina kertoikin, että ruoka-aika lähestyy. Aluksi se tunki esimerkiksi läppärin päälle "ihan muuten vain" tai jos makasi sohvalla niin sitten suoraan päälle makaamaan. Sen jälkeen alkoi puskeminen ja jos ei vieläkään tapahtunut mitään niin kuului vaativaa maukumista ja Harmi saattoi tassulla vähän tönäistä tai puraista kädestä tai muuta mukavaa.
Harmin ilme, kun palvelu on kehnoa ja aivan liian hidasta.
Paavo iltaisin lähti aina ohjaamaan keittiöön, jos käveli edes vähän keittiön suuntaan, mutta muuten se antoi olla aika rauhassa, koska oli Harmin työvuoro. Tämä on johtanut siihen, että nykyään on jo muutaman kerran iltaruoka viivästynyt yli kello kymmenen, kun Paavo vain odottelee, että joku tajuaisi kellon olevan jo paljon ja laittaisi iltaruoan kuppiin!
.JPEG)
Tekstit
6 kommenttia:
Voi Paavoa, ja voi teitä ♥
Ikävä on ihan taatusti kova teillä kaikilla.
Päivä kerrallaan ♥ ♥
Onneksi teillä on toisenne lohduksi.
Voih ♥
Voi pieni nälkiintynyt Paavo ♥
Ihanat kuvat, Harmi ♥ Mahtavia ilmeitä ja asentoja. Ja tietysti aamu-unet äijäporukassa vatsat täynnä :-D Onneksi on Paavo vaatimassa huomiota, se auttaa pysymään kiinni elämässä ja elämän tärkeissä asioissa.
Voi Paavo sua. Mutta kyllä sä totut. Muistakin pyyttää tarpeeksi lelliä ja rapsutuksia ja ruokaa!
Myrsky ja Minna, ikävä on ja Paavo- raukka ei ymmärrä, ettei Harmia (eikä Harmin ruokakuppia, jonka voisi tsekata oman ruokailun jälkeen) enää löydy mistään.
Taru, näin juuri ♥
Mamma N, Voih ♥ ja välillä vähän huoh, kun Paavo ei oikein yksikseen tykkää leikkiä tai muuten puuhailla eikä meidän ikkunanäkymätkään ole kovin kissakiinnostavia...
Saila, onneksi Paavolla on sentään vararasvaa niin se selviää meidän töppäilyistä lähinnä mielipahalla. ;) Harmista ja Paavosta on paljon kivoja kuvia, yritän siivota koneen arkistoja ja varmaan blogiinkin päätyy taas kuvia vähän tiheämpään tahtiin. Paavo ja kissat on ihania, mutta saisivat varsinkin vapaa-aamuisin nukkua vähän pidempään. ;)
Ana, olet varmasti oikeassa! Onneksi Paavo sentään pyytää rapsutuksia ja varmaan se kohta oppii, että iltaruoan pyytäminenkin on nykyään sen tehtävä. ;)
Lähetä kommentti