Paavon kesään kuului taas mökkiloma, tällä kertaa yksin.
Mökkipolut ovat käyneet tutuksi. Paavo pinkoo mutkittelevia polkuja melkoista vauhtia ja poluille voi myös pysähtyä pitämään kissamaista tuumaustaukoa, jonka aikana pohditaan käännytäänkö takaisin ja mitä sen jälkeen vai jatketaanko matkaa eteenpäin vai istutaanko vielä hetki tässä nauttien maisemasta ja mietiskellen maailmanmenoa.
Eteenpäin!
Lentäen!
.JPEG)
Tekstit
6 kommenttia:
Oot niin kaunis, Paavo <3
Upea tuo Paavon turkki, loistaa vihreässä maastossa:)
Paavolla on varsin komea olemus tuolla metsäpolulla. Osanottoni teille myös! Niin surullista, niin surullista, mutta siellä on monta blogikissaa ollut vastaanottamassa Harmia. Varmasti ainakin Helmi ja Wilma Naukula, ehkä muitakin.
Ana, Paavo on kaunis, kuten kaikki kissat ;) Ja sen turkki on niin pehmoinen. <3
Minni, Paavo tosiaan loistaa metsässä, Harmi maastoutui paljon paremmin!
Mamma N, kiitos ihanasta kommentista! <3
Kissan riemua! Saa vapaana vaeltaa tutuissa mökkimaisemissa:)
Myrsky ja Minna, sanopa muuta! Tuttu ja turvallinen mökkisaari. :)
Lähetä kommentti