Paavo ei voi sietää sitä, että se nostetaan syliin, mutta jos ihminen sattuu sopivaan aikaan istuvaan sopivassa paikassa, saattaa saada Paavon syliinsä.
Ja mikäs se on sylissä ollessa...
tiistai 10. tammikuuta 2012
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
.JPEG)
Tekstit
4 kommenttia:
Paavolla on niin hellyyttävä katse! Ekassa kuvassa "Mites mä nyt tähän ihmisen syliin päädyin? Hämmentävää. Hämmentävän ihanaa." Kakkoskuvassa "Otetaan nyt rapsuja sitten koko rahan edestä. Kohta annan ihmisen rapsuttaa vielä vasemmalta puolelta, ja sitten leuan alta."
Kolmoskuvassa "No niin, tämä tältä erää. Otan uusinnan huomenna, kiitos. Ja maharapsuja kans."
Paavolla on kyllä aivan poikkeuksellisen somat kasvot :) Heti tekisi mieli liittyä silitysjoukkoihin, kun näitä kuvia katselee.
Miten voikaan olla noin ihanan komea poika! Se on niin ihanaa jos kissa ITSE haluaa tulla syliin, siinä paikassa menee ihmiseltä pasmat sekaisin ja aivan mieletön hellyys-rakkaus puuska alkaa sisimmässä myllertämään.
Otto Kulta: jotenkin noin se Paavon ajatus taisi kulkea! :)
ella: Paavo on minustakin varsin suloinen kissa! <3
Myrsky: samaa mieltä! Kun kissa suvaitsee tulla syliin istumaan, ei sitä raaski heti häätää pois. Ja samalla voi hyvällä syyllä passuuttaa muita tuomaan vaikka kupin kahvia, kun itsehän ei voi liikkua, kun on kissa sylissä! ;)
Lähetä kommentti