Ihana marraskuu

Marraskuu on ollut ihanan aurinkoinen ja taljalle on ollut tunkua.

Vaikka taljalle mahtuu kaksikin kissaa ihan hyvin, on joskus mukavampaa maata yksin.

 Paavo löysi onneksi toisen aurinkoläikän, jossa loikoilla.

Syöppö

Harmilta jää joskus aamulla märkäruokaa muutama pala syömättä ja kuppi nostetaan jääkaappiin. Koska Paavo ei ole niin kranttu, saa se syödä aamutähteet iltaruoan yhteydessä.

Kuppia ei kuitenkaan kannata jättää jääkaapin keskihyllylle, vaikka kaappi olisi miten täysi ja sekaisin - jonka takia ovea pidetään pitkään auki, kun kaapista ei löydä mitään. Paavo huomasi hetkensä tulleen ja löysi heti etsimänsä... 

Kissoja ja hiiriä

Kissat ja hiiret ovat lähempänä toisiaan kuin arvaavatkaan.

Kotikissa

Pähkinähiiri

Kuva: täältä

Kaverikuvat

Myrsky ja Minna haastoivat jokin aika sitten kaverikuvaan.

Eilen sohvalla istuessa sain tällaiset kaverikuvat. Ihmisiä ei juuri näy, koska en halua meidän naamoja julkaista, mutta kyllä siinä on eri ihminen kummankin kissan alla. :)

Harmi & mies

Paavo & minä

 

Paavo pandailee

Paavolla riittää samannäköisiä tovereita eläinmaailmassa. Tänään huomasin, että Paavon uusin näköiskaveri on pikkupanda (Ailurus fulgens).

Wikipedian mukaan pikkupandaa kutsutaan myös kultapandaksi tai kissakarhuksi. Sen ruumiinpituus on 40-60 senttiä ja paino 3-6 kiloa, joten kookas pikkupanda on melko samoissa mitoissa Paavon kanssa. Suurin erottava tekijä taitaa olla ruokavalio, sillä pikkupanda on kasvinsyöjä ja pitää (iso)pandan tavoin erityisesti bambusta!

 Kuva täältä.

Kissan normipäivä

Paavo taisi pötköttää taljalla koko päivän. Yleensä se vetäytyy taljalle aamupalan jälkeen ja taljalla se makasi vielä kello seitsemän illalla.

Hesarien Kamut olikin jälleen oikein osuva. Ehkä Paavonkaan päivä ei oikein päässyt kunnolla vauhtiin. Tai sitten vauhti vain oli kotikissamainen!

Hohhoijaa, ehkä vähän haukotuttaa!

Ja kunnon venytys, kun paikat on ihan jumissa!

Iltapalaan asti voisikin tarkkailla pihapiirin tapahtumia...

Kissanviikset

Paavon ja Harmin kesäloma on vihdoin päättynyt ja mökiltä on taas palattu kaupunkiin. Loman loppuminen on väsyttävää.

Osallistumme siksi näin myöhään Naukulan Helmin viiksihaasteseen.

Paavolla on pitkät, valkoiset viikset, jotka eivät valkoista turkkia vasten erotu kovin hyvin.

Paavo onnistui mökillä polttamaan hieman viiksiään, kun työnsi uteliaan kuononsa rengaspolttimen kaasuliekkiin ja siksi oikean puolen viikset näyttävät tältä. Voi kissanviikset!

Harmilla on muuten mustat viikset, mutta oikealla on joukossa myös kaksi valkoista viikseä.

Viiksihaasteen rinnalla lanseerattiin myös Viiksipäivät, jossa toivotaan, ettei kesäkissoja enää tänä kesänä otettaisi. Paavo ja Harmi toivovat samaa! Kesämökillä saaressa on toki kiva viettää aikaa kesäkissana, mutta kuka jättää lemmikin mökille silloin, kun lähtee itse kotiin?! 

Harmille on kaiken lisäksi tainnut joskus entisessä elämässään käydäkin näin, koska ensimmäisillä kerroilla mökillä se oli vähän huolissaan, jos ihmiset katosivat näköpiiristä. Tällä kerralla meinasi kuitenkin käydä niin, että Harmi yritti itse kadota näköpiiristä, kun lähtötohinat alkoivat. Lomakautta olisi kai pitänyt jatkaa vielä viikolla tai parilla...

Kesätalja

Paavo ja Harmi saivat juhannuksena itselleen vanhan, vähän jo huonokuntoisen porontaljan, joka oli päätymässä juhannuskokkoon. Lampaantaljan suosion takia tuli mieleen, että kissat varmaan löytävät taljalle käyttöä ja talja saatiin pelastettua! 

Taljalle ei vielä ole löytynyt mitään hyvää paikkaa, mutta Paavo tykkää köllötellä taljalla, vaikka se on vain lattialla. Toki kesällä sisätiloissa on usein sen verran kuuma, että lattialla makoilu on ehkä siksikin mukavaa ja taljan vieressä sattuu sijaitsemaan myös lattiatuuletin...

Porontaljaan on ihana upottaa kuono ja varpaat!

Toisen roska on toisen aarre!